Olen tavoitteellinen ratsastaja ilman tavoitteellista kenttää

Nyt tulee sitten eiliseltä ja tältä päivältä juttua, alkaen eilisestä.

Vaikka lupasinkin aloittaa eilisestä, ovat yllä olevat kuvat tältä päivältä. Täällä on ollut yleisesti ottaenkin nyt muutamat viime päivät hyvä ilma, jonne ei ole kyllä tehnyt tiukkaa mennä ratsastelemaan! Pakkasta on vaan ollut aika reippaasti, mutta eihän se haittaa jos liikkuu paljon.

Eilen ratsastin siis Fetchan, jonka kanssa oli tarkoitus koittaa vaihteeksi jotain vähän vaativampaa kuin lumessa peuhaamista. Ponin mielestä se lumessa peuhaaminen olisi varmaan ollut kivempaa, energiaa oli nimittäin paljon ja tamma oli ihan täpinöissään heti alkukäynneistä lähtien. Pää ja korvat käänytylivät ahkeraan, eikä tuota tamma oikein tuntunut kiinnostavan mikään muu kun eteenpäin kipittäminen ja ympäristön seurailu.. Koitin kuitenkin ratsastaa tammaa tuntumalle heti alusta lähtien ottamalla pysähdyksiä ja tekemällä voltteja, mutta ohjien keräämisen seurauksena Fetcha otti pienen ravipyrähdyksen, eikä noista pysähdyksistäkään oikein tullut mitään. Hetkisen jälkeen sain sen kuitenkin vähän rauhoittumaan, ja ajattelin ottaa ravia. Se rauhoittuminen oli kuitenkin sen jälkeen tiessään, ja poni viipotti tuttua kipikipiravia ympäri kenttää. Lieko sitten pakkasella osuutta tuohon Fetchan pirteyteen..? Samalla huomasin, että kenttä ei ollut enään niin huono kuin se oli edellisenä päivänä ollut - se oli huonompi. Ihme, vaikka suojaa ei ole ollut, oli kentän pohja jäätynyt sellaiseksi koppuraksi ja muhkuriaseksi ja luisti joka askeleelta vielä alta. Ravaamisestakaan uralla ei menainnut tulla mitään, mutta koitin sitten tehdä kaikenmaailman venkuroita uran sisäpuolella, jossa pohja ei ollut niin paha. 

Hetken kun oltiin ravailtu, nostelin laukkaa, ja siitähän sitten riemu repesi totaalisesti. Tamma ampui pukkilaukkaa suoraan eteen, ja liukkaalla uralla oli kyllä tosi hauskaa menoa.  Otettiin siinä sitten pari nostoa uudestaan, ja annoin niiden jälkeen laukata vähän reippaammin ja venyttäen ympäri uraa, niin hyvin kun tuossa vain pystyi laukkaamaan. Sen jälkeen kokosin vähän ja otin muutamat laukkavoltit ja -ympyrät. Tehtiin sma vielä toiseen suuntaan, vain sillä erotuksella, että poni oli jo huomattavasti rauhallisempi.  Ravailtiin lyhyet ravit vielä loppuun kumpaankin suuntaan ja käveltiin loppukäynnit. Siinä vaiheessa fetcha olisi oikeastaan ollut vasta siinä vaiheessa, että olisi voinut alkaa kunnolla vääntämään, mutta se kenttä oli niin kauhea, etten sitten oikein viittinyt enään. Haluan säästä kuitenkin sen verran jalkojani.

Päätin sitten, että tässä joku päivä on pakko kolata toi kenttä, tuli mitä tuli, mutta toi kova muhkura kerros on pakko saada pois tuolta alta..

Tänään oli sitten vuorossa aika lyhyt maastolenkki Kertulla, ilma oli niin nätti. Vaikka ensimmäinen kuva antaakin ymmärtää toista, lähdettiin matkaan puoli kahden aikoihin, jolloin ei kyllä ollut vielä mitän tietoakaan pimeästä.. Otettiin muutama todella reipas ravi- ja laukkapätkä, joilla irrottelu oli oikein kivaa, eikä poni lähtenyt käsistä, vaikka suitsina olikin kuolaimettomat. Kisahepoilla, kuten Kertulla, on aina vähän rennompaa talvella, niillä on sitten kesällä aikaa treenata. Muutenkin näin joulun alla on ihan kiva ottaa vähän rennommin. Mukavaa oli.

Tästä postauksesta jätän väliin tuon Fetchan esittelyn, tulkoon se sitten myöhemmin, kun tässä oli jo niin paljon asiaa, enkä halua nyt mitään tappopituisia tehdä, viakka nää tuntuu vähän välillä venyvänkin..