Maastoilua ja koulurääkkiä ilman sitä rääkkiä

Tässä äidinkielentutkielman lomassa ajattelin tehdä postauksen, eli viikonlopun ratsastusten selostus edessä!

Eiliseen ratsastushetkeen valikoitui siis ratsuksi superponi Eikka, ja nopean suunnittelun jälkeen lajiksi päätin koulun ja tehtäväksi suhteellisen helposti toteutettavissa olevan vastalaukka tehtävän. Alkulämmittelyissä Eikka tuntui heti laiskalle ja tahmealle, eikä kenttäkään ollut kovin kehuttavassa kunnossa. Aloitin siis heti muutamia kierroksia käveltyämme ottamaan ponia tuntumalle ja tekemään käynnissä pysähdyksiä ja kaarroksia. Se auttoi, ja Eikka vähän reipastui ja tuli herkemmäksi avuille, mutta siirryttyämme raviin sai ponia taas patistella ja herätellä. Teimme kumpaankin suuntaan kumpaankin päätyyn pääty-ympyrät, ja pitkillesivuille pysähdykset. Eikka vaikutti jälleen hetken kuluttua vähän virkummalta, ja kun olimme mielestäni tarpeeksi tehneet, annoin ponin hengähtää hetkisen.

Välikäyntien jälkeen otettiin sitten laukkaa, reippaasti kumpaankin suuntaan ja annoin ruunan venyttää ihan kunnolla. Mitenkään kovaa ei silti menty, Eikkaa ei oikein olisi edes huvittanut. Hetken laukkauluiden jälkeen siirryttiin sitten itse tehtävään, eli kaareen vastalaukassa. Tarkoitus oli siis aloittaa pitkänsivun alusta loivahko kaari, joka käy keskihalkaisijalla ja palaa uralle pitkänsivun lopussa. Kaari pitäisi siis päästä laukkaa vaihtamatta. Ensimmäisellä kerralla ei menty edes lähelle hyvää, laukka ei pyörinyt kunnolla ennen kaarta ja Eikka vaihtoi puolessa välissä, ja vielä kaiken päälle rikkoi raville lopussa. Eikun uusi laukka ja uusi yritys. Seuraavilla kerroilla Eikka oli hätäinen, ei taipunut kunnolla, muttei vaihtanut, vaan rikkoi vielä raville. Saatiin kaari menemään kuitenkin muutamaan kertaan kohtalaisesti, vaikkei mitenkään tyylipuhtaasti taikka kauniisti. Luonnollisesti vielä sama toiseen suuntaan ja poni talliin.

Tänään aamulla oli aivan upea auringonpaiste, ja ajattelin räpsäistä sitten muutamat kuvat gallerioiden piristykseksi. Raahasin siinä sitten muutaman ponin ulos, ja ihan kivoja kuviahan sieltä sitten tarttui mukaan.

Nyt kun olette kyllästymiseen asti katselleet kuvia, saatte kuulla minun ja Nipan tämänpäiväisestä maastoretkestä. Käytiin siis sellainen suhteellisen rento ja lyhyt maasto, ihan tuossa lähimetsissä. Alkupäässä polut olivat todella huonossa kunnossa, mutta kun päästiin vähän enemmän käytetyille, voitiin ravata ja joissain kohdissa uskallettiin ottaa vähän laukkaakin. Tultiin pois alas harjun rinnettä, ja maisemat olivat melkoisen huikeat! Onneksi oli kamera mukana, vaikka edelleenkin ihmettelen mikä tuota vaivaa kun kohisee enemmän kuin lakisallii ja laadusta ei oel tietoakaan.. Liekö minä turtunut liikaa järkkäriin vai mikä oli, mutta tässäpä muutama kuva lisää kuitenkin tähän kuvaletkaan, eikai kaksi mitään muuta..

Kiitos muuten kaikille 13 lukijalleni! You Tube kanavanikin oli saanut subbaajia muutaman lisää, sielläkin nyt heitä jo 47! :)

P.S Koitan saada paremman bannerin aikaan..

Laukka ralleilua ft Peeta

Eli tänään pääsin vihdoin ovesta ulos (oikeesti voi kohta alkaa tehdä tiukkaa kun vaan syö ja on koneella), osasyynä pienoiseen antiaktiivisuuteen on ollut nyt TETin aikana upeasti kipeytyneet jalat (seisomista 5h päivässä tauotta) jonka johdosta en ole niitä oikein sitten raaskinut työpaikalta liuettuani mennä rääkkäämään, ottaa vähintään parituntia palautua siitä kaameasta rääkkäyksestä.. Niinkuin sanottu, tänään kuitenkin toimin, ja raahasin itseni kovan työn tuloksena ulos.

Herra eilisissä tunnelmissa

Peetalla olikin jo suitset valmiina päässään, joten suunnattiin sitten kentälle, koska ajatuksenani oli tehdä muutamat väistöharjoitukset, kun en ole niitä ponin kanssa vielä kokeillut. Kuitenkin heti kun ulkona selkään hyppäsin, oli Peeta tosi säpsy ja menossa joka suuntaan. Gramaanit olin suosiolla jättänyt sisään, sillä herra ei niistä oikein viimeksikään välittänyt, nyki ja riuhtoi vaan ärsyttävästi. Nyt pää oli kuitenkin taas taivaissa, joten varmaan martingaalit pitää hankkia. Kävelystä ei meinannut tulla yhtikäs mitään, Peeta sai välillä ihme säikkykohtauksia ja hyppi muutaman kerran pystyyn. Hetken ravailtuani saamatta poniin mitään tuntumaa, päätin koittaa alkuverkoiksi mennä laukkailemaan tielle jos se ei kovin liukas vaikka sattuisi olemaan ja vähän purkamaan energiaa jota hepalle oli ilmeisesti vähän kertynyt. Tie olikin hyvässä kunnossa, pohja oli pehmeä ja jaksan ylistää noita liukuesteitä, koska liukastelusta ei ollut tietoakaan. Ensimmäisestä nostonpuolikkaasta Peeta ampui eteen vailla minkäänlaista sääliä selässä olevaa kohtaan, ja sainkin vain vaivoin laukkaa himmattua ja ponin käännettyä seuraavaa nostoa varten. Seuraavaan nostoon ja kiitolähtöön olin jo vähän varautunut, eikä heppa päässyt enää nin hyvin viemään, mutta pää pilvissä posoteltiin silti menemään, puhumattakaan siitä protestista mitä sain osakseni pyytäessäni vähän rauhallisempaa menoa saatikka sitten pysäyttäessäni. Väsymyksestään huolimatta Peeta vain kuumui, ja alkoi nousta pystyyn ja heittelemään pukkeja, joten vähintään siinä vaiheessa kuoppasin ajatuksen mahdollisesta väistötreenistä.  Siinä mielentilassa oria ei kiinnostanut mikään muu kuin eteenpäin pääseminen, joten väistöistä tuskin olisi mitään tullut, enkä edes olettanut sen jaksavan, sillä poni oli jo mukavan hikinen. Jollan ihmeen kaupalla sain sen vielä talliinkin, vaikkei sen vouhotustaso ollut yhtään laskenut.. Kun suitset saatiin päästä ja riimu tilalle, alkoi Peetakin kummasti rauhoittua ja nauttia harjailusta ja tallin lämmöstä. Laittelin vielä loimea, sillä sen verran hikinen poni, ja päästelin sitten karsinaan lepäilemään.

Pitää varmaan alkaa toteuttaa suunnittelemiani meksikolaisia pojulle, kuolain vielä hakusessa. Pelham voisi olla kiva, mutta semmoista tuskin saan itse väännettyä.. 

Tässä eräspäivä heräsin myöskin tallin suloisen issikkaorin ja minun jo kaksivuotta kestäneeseen taivaleeseen. Jörö, Jörppä - miksikä sitä nyt ikinä haluaa kutsua - on kyllä ihana ja oma kestosuosikkini! Kuvailin tässä muutamia kuvia herrasta, ylempänä siis yksi sellainen. 

Vielä Eikka eiliseltä

Suvituulen kisat

Huhuuh en ole oikein viime päivinä ehtinyt koneen eteen istahtaa, mutta nyt siis vihdoinkin postaus kisoista!

Eli lähdin aamulla junalla liikkeelle, Kerttu ja Angsti oli sitten mukana, ja heti asemalla huomasin, että olin unohtanut Kertun suitset ja ohjat kotiin, sekä että tumpussani oli inhottava reikä. Ei siinä mitään, ajattelin, että ehkä siitä selvitään. Ailin kyydillä päästiinkin kisapaikalle ja sain ostettua sitten Kertulle suitset ja virittelin angstille hienost ohjat riimunnarusta. Istuttiin sisällä hetki ennen kisojen alkua, ja kun oletettavasti kaikki paikalle tulevat olivat saapuneet starttailtiin kisoja.

Ensimmäisenä oli tyyli luokka, ja noh, kuten arvata saattaa tietenkään mulla ei ollut oikein mitään hajua siitä, että kyseessä oli moinen. Saatiin kuitenkin muistaakseni Angstin kanssa kolmassija, mihin olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen, ei menty kyllä tyylillä!

Loput luokat ainakin omalta osalta meni harakoille. Jalat ei oikein tykkännyt hieman luistavasta pohjasta, huolimattomuus pudotuksia tuli yksi, ja ajat eivät taatusti olleet mitään parhaimmistoa. Saavutettiin kuitenkin 30-40cm tai 50-60cm luokissa kolmassija niinikään Angstin kanssa.

© Aili

©Aili

80cm meni ihan vitsillä, taisin hypätä kaksi estettä, ja toinen niistäkin tuli alas. Vaikka olisin yrittänyt, niin tulos tuskin olisi ollut muu, mutta asiaa ei ainakaan helpottanut liukas kenttä, tiukat käännökset ja nopeat lähestymiset - eikä vähäsimpänä huono kuntoni. Saatin kuitenkin läpijuoksulla ja yhdellä ylitetyllä Angstin kanssa riittävän hyvä tulos kolmanteen sijaan.

© Aili

© Aili

© Aili

Kisojen jälkeen oleskeltiin paikalla vielä hetki, osa hieroskeli kauppoja ja muuten sitten vaan hillutiin. Vähästä osallistujamäärästä johtuen kisat olivat nopeasti ohi, mutta ne olivat sitäkin hauskemmat! Tunnelma oli kyllä mukava, vaikka sainkin ikävän muistutuksen siitä kuinka käy talvikisoissa - en nimittäin kestä talvea etenkään sitä liukkautta.

Edellispäivän kisojen innostamana menin sitten ratsastelemaan Nipan sunnuntaina, ja sain niistä Kertun varasuitsista sitten Nipale hyvät suitset. Mentiin aika rauhallisesti, sillä jalkoihin koski vähän, eikä sen vuoksi kovin kauaakaan.

Kisavalmisteluja + vanhauusi asukki

Elikkä pari päivää sitten sain postissa katraaseeni taas kerran uuden heppasen, tällä kertaa kyseessä on reilu vuosi takaperin täällä asustellut suomenpienhevostamma Nipa, virallisemmin Pikkuneidin Nipatar. Alunperin myin Nipan ajanpuutteen vuoksi, mutta tuli tammaa vähän ikävä ja kun näin taas kerran myynnissä päätin, että aika ostaa tamma pois kuljeksimasta. Nipa oli niinkin vanhaksi hevoseksi vielä hyvässä kunnossa, joskus muinoin kastunut ja pahoin nukkaantunut kangas oli saatu hyvin kuntoon aktiivisella harjailulla ja tamma oli muutenkin siisti sekä puhdas.

Nipa 5. heinäkuuta 2011..

... ja Nipa 3. tammikuuta 2013

Siinä se on, olen kyllä todella tyytyväinen! Maksu on vielä hoitamatta, eli heppa ei vielä virallisesti minun ole, mutta huomenna hoituu sekin. Täyttöön olen tyytyväinen, tamma on ulkonäöllisesti jotenkin aina miellyttänyt minua. Käytiin vähän pihalla pyörähtämässä, ei siinä sitten mitään kummempia.

Tänään sitten olen oikeastaan koittnaut parannella luistelussa pahoin kärsineitä koipiani huomisia kisoja varten, letittänyt Kertulle pari kämästä lettiä ja laittanut Angstin varotusmerkit kuntoon.

Hyi, aika järkky :D On sillä hännässäkin.

Kisafiilistelyjä..

Lol, en jaksanu leittää hienosti vaan sidoin tylsästi kiinni.

Huomenna sitten tunkasen ponit kitarapussiin ja pakkaan kimpsut ja kampsut, suuntaan junalle ja hurautan Ailin kyydillä kispaikalle. Kamera on jo ladattuna, joten varautukaa kuviin! 

Mukava tunne tajuta, että unohdin pyytää iskältä rahaa.. Itelläni on vaan €, mutta eiköhän tästäkin selvitä. Tätä ne päiväunet teettää..