ulkka

lauantai 2. helmikuuta 2013

Otsikko tähän

Tässä tää blogi on taas, vähän jäässä. Oon vaan ollut vähän kiireinen, tällä viikolla oli neljä kappaletta kokeita eikä seuraavakaan viikkona ilman selvitä! Siihen tulee ynnätä vielä muutama muu koulutyö, mutta kaikki ne on onneksi vihdoin hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Jalatkaan eivät oo helpolla päästäneet, välillä olleet todella kipeät, jonka vuoksi vielä vähemmän tekee mieli ratsastaa. Kaikenlaista pientä on tullut tosin harrasteluta, mm. sivujen ja varsuteitten tekoa. Peeta sai omat suitset, ja tallin sivuille pääsee täältä. Tekemistähän vielä on, mutta kyllä se siitä!

Tänään sain pitkästä aikaa innostuksen lähteä ratsastamaan, ja sen sitten toteutinkin. ajattelin mennä maastoon, ja ratsuksi valikoitui hetken mietinnän jälkeen Fetcha, jolla - ja monella muulla - en ole tainnut pitemmällä maastossa käydä. Liikkeelle lähdettiin yhden maissa. Mentiin ensin tietä pitkin hetkisen aikaa, kunnes ajattelin 'oikaista' erään metsikön läpi peltoteille, joka ei osoittautunut kovin hyväksi ideaksi pienoisen lumikerroksen takia. Päästiin kuitenkin pienen tarpomisen jälkeen tielle, jolla oli ehkä nilkkaan asti lunta.

Tie, jolle metsästä päästiin.
Tuossa tiellä oli tarkoitus ottaa vähän laukkaa, mutta se ei onnistunut uppoamisen vuoksi - tai pinnalla olevan kovan kerroksen takia. Hetki meni kävelessä pellon halki, ja tie erottui vain heikosti välillä pellolta tuulleen lumen takia. Kun päästiin tuonne toiselle puolelle, tuli viereen aurattu tie, jota lähdimme sitten seuraamaan. Tien pinta oli todella jäässä, mutta liukuesteiden turvin uskalsi vähän laukata. Tultiin semmoisen ladon luokse, jonka pihalla oli hevosen vetämiksi tarkoitettu äes ja kyntöaura. Fetcha vähän kyttäili ihan tien vieressä olleita 'mörköjä', mutta päästiin sitten niistäkin ohi kunnialla.





Muutama kymmenen metriä tuon ladon jälkeen päästiin taas pellolle, ja vähän matkan päässä pilkisti navetta. Ajattelin käydä vähän katselemassa, että onko siellä jonkun piha ja jatkuuko tie, mutta kun navetan eteen päästiin, muistin, että vähän aika sitten samaisesta paikasta oli poltettu talo. Luulot osoittautuivat oikeiksi nähdessäni bussin, jonka olin jo joskus aiemminkin nähnyt talon pihalla. Eihän tota oikein voi unohtaa, vähän kauhuleffa-ainesta.




Lähemmällä tarkastelulla vehje osoittautui kirjastoautoksi...

Maidontarkastusmerkkejä navetan
 ovesta vuosilta 1958-1963



Tie jatkui ehkä kymmenen metriä navetan kulmalta, joten jouduin kääntymään takaisin. En vaan vieläkään käsitä miksi keskellä ei mitään menee tie pellolle joka vielä päättyy sinne.. Kuitenkin, olin laittamassa kameraan linssinsuojusta ja kääntymässä takaisin, kun sinne paukkasi naapurimme. Varmaan kummastusta herättävä näky 16-vuotias naapurin tyttö keppihevosen kanssa keskellä ei mitään. Ei siinä mitään, moikkasin ja liukenin paikalta. Jatkettiin siis sinne mistä tultiin, auraamattomalle tielle, ja päätin vielä kiertää lenkin loppuun, enkä mennä vain takaisin. 




Pelloilta pois päästyämme oli enään ehkä muutaman sadan metrin matka kotiin, mutta päätin mennä sen metsän kautta. Kuinka yllättävää, kaikki polut olivat lumen peitossa, joten vähän lisää umpihangessa kahlaamista!



Kotiin päästessäni olin aika puhki, sillä olihan tuo lenkki kestänyt kokonaisuudessaan tunnin ja 35 minuuttia, joka ei ole ollenkaan hullummin. Fetchan kanssa oli tosi kiva käydä, pitää varmaan mennä pian uudestaankin, kun paluumatkalla lumilinko tuli perässä, niin olisi tiekin vähän helppokulkuisemmassa kunnossa.



4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, sä osaat kuvata! Meijän talon lähellä metsäs on tuollane ku nuissa parissa ekassa kuvissa - tolla,e jos on penkki :D

    -N

    VastaaPoista
  2. oo vähä cool toi bussi :D !! ja hihi fetcha o kivsu maastopolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuun hakee sillä joskus >:) Joo, Fetchalta terkkuja! :D

      Poista